Risotto con gamberetti

Minä olen rakastunut risottoon. Teen sitä itsekin aika usein, ja aina silloin tällöin valitsen ravintolassakin risottoannoksen riippuen tietenkin kulloisestakin nälkätilanteesta.

Aina risotto ei onnistu eli siitä tulee kuivaa sen sijaan, että sen tulee olla ihanan valuvaa. Minun mielestä risoton valmistaminen on minuuttipeliä ja se on tehtävä juuri ennen ruokailua, ei yhtään aikaisemmin.

Käytän risotossa aina jotakin aitoa italialaista risottoriisiä, ei mitään Ben-sedän riisejä. Hyi.

Risottoni ohessa on milloin mitäkin. Karitsaa, lohta, kampasimpukkaa, parsaa tai jättiläiskatkarapuja niinkuin tällä kertaa.

Ensin laitan kasvisliemiseoksen (0,5l) tulille. Risottohan kypsennetään lisäämällä siihen vähitellen poreilevaa (kasvis)lientä siksi kunnes riisi on sopivan al dente.

Varsinainen risoton valmistaminen alkaa kuullottamalla salottisipulia oliiviöljyssä, jonka jälkeen pannulle lisätään riisit (3 dl) myöskin kuullottumaan.

Hetken pyörittelyn jälkeen kaadan kasariin pari desiä kuivaa valkoviiniä. Risotto saa kiehua hiljalleen, kuitenkin niin, että mukaan lisätään vähitellen kasvislientä ja seosta sekoitellaan.

Lopuksi risottoon lisätään parmesaania jokaisen oman maun mukaan sekä voita (50 g). 

Jos tekee parsarisottoa, kypsytetyt parsakukinnot voi lisätä sekaan tai tarjoilla parsatangot sellaisenaan sivussa.

Minä lisäsin risottoon vähän tillisilppua, koska kyseessä oli jättiläiskatkarapurisotto.

Jättikatkikset saivat marinoitua hetken oliiviöljy-, valkosipuli- ja chiliseoksessa. Juuri ennen risoton valmistumista katkikset kuumalle pannulle ja pari pyöräytystä. Valmista tuli, tosin chilin höyryt panivat yskittämään.

Niin helppoa, mutta ah, niin herkullista.

La Maison Ullanlinnassa

Ulkoruokailimme ullanlinnalaisessa La Maison-ravintolassa, joka avattiin 2015 elokuussa osoitteessa Tehtaankatu 21. Samalla paikalla on ollut jos jonkinnimistä ravintolaa vuosien saatossa: Henri'x, Olive's ja Brasserie Eira, muutamia mainitakseni.

La Maison on saanut arvosteluissa hyviä arvioita, joten oli syytä testata itsekin, että pitävätkö väitteet paikkansa. Kuljen ravintolan ohitse keskiviikkoiltaisin italian tunnille ja olen pannut merkille, että siellä on aina porukkaa. Jos ei tupa täynnä, mutta keskiviikkoillaksi paljon.

Me varasimme pöydän lauantai-illaksi klo 18. 

La Maison on 40-paikkainen, ilmapiiriltään rento bistro. Pöydissä pariskuntia tai isompia seurueita. Ravintoloitsija häärii paikalla.

Nykyaikaiseen tapaan La Maisonissakin on tarjolla kolmen tai viiden ruokalajin settejä. Tuntuu, että perinteinen ruokalista on kärsinyt inflaation ja settityyli on käytössä hyvin yleisesti.

Me valitsimme viiden (5) ruokalajin menun, koska olimmehan aamupäivällä vetäneet energiaa kuluttaneen noin kolmen tunnin treenin. Annoimme myös tarjoilijanuorukaiselle vapaat kädet valita ruualle sopivat viinit.

Mies meinasi lähteä kulkemaan omia polkujaan ruokavalinnoissa, mutta sitten iski etukäteisannoskateus ja päädyimme molemmat samoihin alku-, pää- ja jälkiruokiin. Jonkun mielestä mielikuvituksetonta, mutta se joku voi itse ihan vapaasti mennä syömään haluamansa erilaisen kokonaisuuden La Maisoniin.

Aivan aluksi saimme lasilliset shamppanjaa, jonka valmistuksessa oli käytetty Pinot Noir-rypälettä, josta syystä shamppanja ei ollut tyypillisen väristä. Muista juomista ei olekaan kuvia enkä muista millään, mistäpäin Ranskaa mikäkin viini oli. Hyviä olivat ranskalaisiksi!

Alkuun valitsimme sisäfilettä, peuraa ja mätiä. Herkullista ja niin oli talon leipäkin.

Seuraavaksi oli vuorossa simpukkakeittoa ja pastisvaahtoa. Lempijuomaa vaahdotettuna! Simpukat ja vaahto tuotiin keittolautasella eteemme ja keiton kermainen liemi kaadettiin lautaselle vasta pöydässä. Vaikka keitto oli tosi kermainen, siinä maistui silti simpukat ja se pastis. Namskis.

Pääruuaksi valitsimme Tournedos Rossinin, joka kruunasi illallisen täydellisesti. Kunnon köntti lihaa, ankanmaksaa ja siivu tryffeliä. Maukas kastike ja al dente-kasvikset sivussa tekivät aaltoja pihville.

Ennen jälkiruokaa settiin kuului viisi (5) erilaista ranskalaista juustokikkaretta. Voimakkuus lisääntyi vasemmalta oikealle eli sinihomejuusto oli täyttä törinää!

Illallisen päätteeksi tyrniä, valkosuklaata ja lakujäätelöä. Annoksessa oli myös porkkanaa!

Kylläpäs tässä oli syötävää. Jokaiselle annokselle lisäksi oma viininsä eikä poika kaatanut mitään fingerporillisia, joten maha pullollaan skippasimme kahvit aveceineen ja suuntasimme suoraan kotiin.

Hinta-laatusuhteessa La Maison pärjää hyvin. Kaikkinensa koko homma maksoi noin satasen per naama, jota en pidä ollenkaan pahana, koska evästä oli reilusti - ei mitään pikkupiperrystä - eikä kaadoissakaan käytetty millilitran mittaa.

Suosittelemme ehdottomasti. Me annoimme La Maisonille täyden kympin.

Laskettelijan vatsantäytettä

Itävallassa syödään tuhtia ruokaa. Itävaltalaisessa keittiössä näkyy naapurimaiden vaikutus, mutta myös maan ikiaikaisella historialla on osansa ruokakulttuurissa.

Sacher-kakku ja Apfelstrudel lienevät kuuluisimpia itävaltalaisia makeita leivonnaisia. Niitä ei tule niinkään harrastettua hiihtolomalla, mutta mikä onkaan viehättävämpää kaupunkilomalla kuin istua kahvilassa nauttimassa kupillinen kahvia ja kunnon paakkelsi.

Aamiaispöydässä on aina moniviljasämpylöitä, monenlaista juustoa ja erisorttisia leikkeleitä. Hedelmiä, mysliä ja jugurttiakin löytyy. Tyhjällä vatsalla ei tarvitse lähteä rinteeseen.

Itävaltalainen rinneravintolaperinne on aivan eri maata esimerkiksi vaikka ranskalaiseen verrattuna. Paikka paikoin on linjastoruokaloita, joissa on tarjolla keittoa, pastaa ja jopa wieninleikettä, mutta on myös palvelupaikkoja. 

Lounasruokana keitto on kelpo vaihtoehto. Ei tule liian ähky olo, mutta saa suoloja ja vähän hiilareita, että jaksaa. Minun henkilökohtainen suosikkikeitto on fritattensuppe eli lihaliemi, jonka sekaan on suikaloitu ohukaisia (lättyjä). Yksinkertaista, mutta hyvää.

Mies valitsee usein gulassikeiton, joka on tomaattinen lihakeitto. Enpä ole muuten koskaan kysynyt, onko gulassikeitossa sattumia vai onko se vain lientä.

Päivälliseksi laskettelukeskuksissa voi valita melkein mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Tosin en ole liian usein törmännyt intialaisiin, kiinalaisiin tai thaimaalaisiin ravintoloihin hiihtomatkoilla.

Hampurilaisravintoloita löytyy, pizzerioita samoin ja yleensäkin italialaistyylisiä mestoja on joka puolella.

Mikä ettei olisi, koska italialainen ruoka on hyvää.

Itävallassa kuuluu syödä myös makkaraa. Se kuka syö, syököön, minä en. 

Wiener Schnitzel vasikanlihasta on aito Wiener Schnitzel. Valitettavasti vain useimmiten on tarjolla porsaanlihaversio. Tälläkin lomalla söimme yhtenä iltana Wienerit, mutta kuvaa en ole ottanut. Koko lautasen kokoinen pihvi sai nälän puhuttelemaan eri ihmisiä.

Luin jostakin, että itävaltalaisittain Wiener Schnitzelin kanssa tarjotaan vain sitruunaa ja mahdollisesti perunasalaattia, mutta ei perunamuusia niin kuin Suomessa on tapana.

Späztle on saksalaisperäinen pastaruoka, jonka valmistukseen käytetään enemmän kananmunia kuin italialaiseen pastaan. Sen vuoksi se on normipastaa paksumpaa, mutta ah, niin herkullista.

Minä söin knöpfle-tyyppistä späztleä, jossa oli vain friteerattua sipulia, ruohosipulia ja paljon kermaa. Kaikki meni!

Jälkiruuaksi voisi ottaa, jos housunnappi antaisi myöten, vaikkapa Germknödelin. Puolikkaan jalkapallon muotoinen ja kokoinen hiivataikinapallukka, jonka täytteenä on luumuhilloa ja joka on kuorrutettu unikonsiemenillä ja sokerilla. Germknödel tarjoillaan perinteisesti sulatetun voin kanssa, mutta kyllä sitä saa vaniljakastikkeellakin. Siitäpä sitten pullataikinaa ääntä kohti.

Germknödel on mielestäni kauniimpi katsella kuin syödä.

Mahlzeit!

La cucina italiana

La cucina italiana -tunnisteen alta tässä blogissa löytyy --- yllätys yllätys - tarinoita italialaisesta ruuasta. Syy näihin teksteihin on siinä, että olemme mieheni kanssa vuokranneet kesäksi 2016 talon Toscanasta. Loma Italiassa ilman ruoka- ja juomakokemuksia on jotakin vailla täyttä ymmärrystä. Meidän molempien mielestä italialainen keittiö on ylitse muiden. Kunnioitamme toki muidenkin mielipiteitä, mutta silti saapasmaan ruoka saa veden meidän kielillemme.

Varsinaista Toscanan lomaa, sen valmistelua, toteutumista ja vaiheita, voit seurata vaivattomasti myös www.menomonot.blogspot.com -blogissa. Aiheeseen liittyvät tekstit löytyvät tunnisteen "Loma Toscanassa" alta.

Valmistaudun tuleviin koitoksiin kokoamalla hyvissä ajoin erilaisia perinteisten italialaisten ruokien ohjeita mukaani. Pitsaa, pastaa, lasagnea, risottoa, salaatteja, vihanneksia, antipastoja, jälkiruokia yms yms. Vesi valuu jo nyt suupielistä.

Löysin netistä tiedon aussikokkien (Stephanie Alexander ja Maggie Beer) kirjoittamasta kirjasta "Toscanalainen keittiö", engl. Tuscan Cookbook, jota ei valitettavasti ollut tarjolla verkkokaupoissa eikä kivijalkakirjakaupoissakaan. Jätin www.tori.fi -sivuille ilmoituksen kirjasta ja jo noin vartin kuluttua tein kaupat kirjasta.

Löysin kirjasta monta toteuttamisen arvoista ohjetta. Esimerkiksi täytetyt kesäkurpitsankukat kuulostavat herkulliselle ja olen myös kuullut, että ne ovat suurenmoista herkkua täyttämättäkin.

Piadinejä aion myös tehdä. Ehdottomasti. Samoin pannacottaa ja paahdettua fenkolia ja herkkutattirisottoa sekä ilman muuta peruspastaa. Ja foccaciaa.

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin toskanalainen ruoka ei välttämättä rakennu lihan ympärille, mutta ei kai siellä voi ohittaa bistecca alla fiorentinaa. 

Italian lomaan on vielä puolisen vuotta aikaa. 

Tänään loppiaisena tein kotona tagliatelle con pollo piccante (aivan itse keksitty nimi). Annoksessa mainitsemistani määristä tuli riittävästi (ja jäi vähän ylikin) yhdelle nälkäiselle naisihmiselle, joka ei ole mikään catwalkneitokainen, vaan ihan tavallinen suomalainen 178-senttinen aikuinen nainen. 

Paistoin ensin puoli pakettia Lidlin pekonia, jonka sekaan lisäsin 300 g maustamattomia broilerinsuikaleita. Kun broisku oli saanut väriä, lisäsin pannulle punaista paprikaa kuutioituna, puolikkaan chilin siemenineen pilkottuna myös sekä kolme valkosipulin kynttä viipaloituna. Huhhuh, pannulta nousi semmoiset höyryt, että oksat pois, kiitos chilin.

Seuraavaksi lisäsin pastakastikkeeseen melkein puolipurkillista Creme Bonjour -mustapippurituorejuustoa. Mausteisuus senkun lisääntyi edelleen. Liikaa topia taittamaan kaadoin pannulle reilusti ruokakermaa (15%).

Nyt kun pastakastike oli lähes valmista, keitin tagliatellen. Luin jostakin, että pastan keitinveteen EI saa lisätä oliivi- tai muuta öljyä paakkuuntumisen estämiseksi. Keitinveteen lisätty öljy estää kastikkeen aromien "tarttumisen" pastaan. Keitettyyn pastaan voi lisätä tipan tai kaksi hyvää oliiviöljyä, jos pastaa ei tarjoa heti. 

Keitettävä pasta lisätään kunnolla kiehuvaan, runsaaseen suolalla maustettuun veteen ja keitetään suosituksen mukaan tai mieluummin pikkuisen alle. Pastan on oltava al dente eikä kuoliaaksi keitettyä.

Kylläpäs piti olla hyvää. Kastikkeessa oli tarpeeksi topia eli kärkeä. En lisännyt mitään mausteita, en edes suolaa. Molto buono.

Buon appetito!

Kentuckyn kakku

Leivon aika harvoin ns. kuivakakkuja ja tämänkertaisen, liki ainutlaatuisen leivontakerran tuloksena syntyi Kentuckyn kakku. Mistähän sekin on nimensä saanut. Jos tiedät tai löydät pohdintaani vastauksen, kerro se minullekin esimerkiksi kommentoimalla tätä tekstiä.

Miksi ja mitä varten päädyin leipomaan juuri tätä nimenomaista paakkelsia? No, ensinnäkin päätin saada tiimiläiseni joulukahvilla sokerihumalaan eikä siihen riittänyt pelkästään joulutortut. Kakun ohjeen löysin vanhasta reseptikansiostani ja mitä ilmeisimmin se on peräisin 80- tai 90-luvun Pirkasta.

Kakun paistamiseen käytin upeaa vanhempieni häälahjaa eli yli 65 vuotta vanhaa lasista kakkuvuokaa. 

Kentuckyn kakku syntyy näistä aineksista:

150 g voita

3 dl sokeria

3 munaa

1,5 dl maitoa

1 dl mantelirouhetta

250 g taateleita

4,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vanilliinisokeria

Aloita kakun leipominen taateleiden pilkkomisella. Sekoita pieniksi palasiksi pilkotut taatelit ja mantelirouhe keskenään. Vaahdota voi ja sokeri ja lisää munat yksitellen taikinaan.

Sekoita keskenään kuivat aineet. Pyöräytä jauhoista pari lusikallista taateli-mantelirouheseoksen sekaan.

Lisää jauhoseos ja maito vuorotellen taikinaan ja lopuksi taateli-mantelirouhe varovasti käännellen.

Kaada taikina jauhotettuun vuokaan ja paista 175-asteisen uunin alatasolla tunnin verran. Varmistu kypsyydestä. Kumoa kakku vasta haaleana.

Kentuckyn kakun kuorrutus:

2 rkl sokeria

50 g voita

0,5 dl kermaa

noin 4 dl tomusokeria

Sulata sokeri teräskattilassa. Siirrä kattila liedeltä, kun sokeri on ruskeaa, lisää voi ja anna sen sulaa.

Lisää kerma ja kiehauta seos koko ajan sekoittaen. Lisää lopuksi tomusokeri ja sekoita kuorrutus tasaiseksi. Jos massa näyttää paakkuiselle, lämmitä sitä hetki koko ajan sekoittaen. 

Anna kuorrutteen jäähtyä hetken aikaa. Se saa olla aika paksua, että se on helpompi levittää kakun päälle eikä se valu kokonaan alustalle.

Levitä kuorrute aloittaen kakun sisäreunasta, sitten ulkosivulle. Käytä koko kuorrutemassa.

Jos tässä leivonnaisessa ei ole kaloreita, niin ei missään. Kyllä vie kielen mennessään.

Amerikkalainen suklaajuustokakku

Etsin netistä ohjetta suklaamoussekakkuun ja päädyin kokeilemaan Valion ohjeella amerikkalaista suklaajuustokakkua. En tehnyt ollenkaan huonoa päätöstä, koska tämä luomus oli suussasulavaa, kielen mukanaan vievää ja herkullista.

Vietimme hiihtojoukkueemme eli Team Läskikasan pikkujoulua, jonka aterialla kakku oli jälkiruokana. Melkein koko kakku katosi viisihenkisen seurueen kiduksiin, vaikka ähky vaivasi alku- ja pääruuan jälkeen.

Näistä tarpeista sinäkin väännät lumoavan moussekakun:

175 g Domino Minttu-keksejä

50 g voita

Sulata voi. Murskaa keksit. Yhdistä ne keskenään ja painele massa leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.

4 liivatelehteä

200 g tummaa suklaata (taloussuklaata)

200 g maustamatonta tuorejuustoa (Valio suosittelee ohjeessaan Violaa)

1 1/4 dl sokeria

2 tl vanilliinisokeria

tilkka kuumaa kahvia

3 dl kuohukermaa

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Sulata suklaa vesihauteessa ja sekoita se tuorejuuston kanssa. Lisää seokseen sokerit. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liuota ne kuumaan kahvitilkkaan. Kaada liivate ohuena nauhana täytemassaan. Lisää lopuksi vaahdotettu kerma varovasti sekaan. Kaada täyte vuokaan, ja anna kakun hyytyä vähintään 2-3 tuntia, mielellään yön yli. Koristele miten haluat. Minä koristelin ananaskirsikoilla.

Nam nam nam.

Lemon posset

Lemon posset on perinteinen brittiläinen sitruunavanukas, joka on maailman helpoin tehdä ja maistuu taivaalliselle. Tottakai makuasiat on makuasioita, mutta siitä huolimatta uskallan kehua tätä herkkua.

Olin lukevinani jostakin, että kyseessä on alunperin ollut flunssajuoma, jossa on siinä tapauksessa käytetty alkoholia. Jälkiruokaresepteissä ei alkoholia viljellä.

Neljään (4) jälkiruokaan tarvitset

4 dl kuohukermaa

1,5 dl sokeria

1 dl sitruunamehua

Mittaa kattilaan kerma ja sokeri. Keittele kolmisin minuuttia niin, että keitos poreilee. Siirrä pois liedeltä ja lisää seokseen sitruunamehu. Maistele onko makunystyröittesi mukaista. Lisää tarvittaessa sokeria. Jaa vanukas neljään lasiin tai muuhun tarjoiluastiaan, peitä kelmulla ja siirrä jääkaappiin vähintään kolmeksi (3) tunniksi, mielellään saavat olla yön ylikin hyytymässä.

Halutessasi voit koristella lemon possetit marjoilla tai suklaalastuilla, mutta menee kyllä ilmankin.

Vaivaton valmistaa, huippuhyvää herkutella.