Kurpitsakeitto

Olen todellinen soppatykki!
Illastimme taannoin siskoni luona ja hän kertoi suunnitelleensa alkuruuaksi kurpitsakeittoa, mutta valitettavasti kaupassa ei ollut ollut juuri sillä kertaa kurpitsaa. Meidän oli tyytyminen Vitello tonnatoon (namskis)!

Minäkin vähän epäilin, että niinköhän löydän enää marras-joulukuun vaihteessa kurpitsaa lähikaupoista. Oletan sen olevan sesonkituote, jota on tarjolla vain Halloween-aikoihin. Paikallisessa S-marketissa ei ollut jälkeäkään kurpitsasta. Tsekkasin vielä viereisen K-supermarketin tarjonnan ja olin jo viittä vaille luovuttamassa, kunnes huomasin ison laatikollisen metsästämiäni myskikurpitsoita (engl. butternut). Kauppareissu pelastettu.

Kurpitsakeiton valmistaminen on helppoa kuin heinänteko, varsinkin nykyisellä traktorinmunatekniikalla - siis se heinänteko. Haastavin osuus on kurpitsan esivalmistelu eli  paahtaminen uunissa. Mitäkö haastavaa siinä paahtamisessa on? No, se aika!

1 myskikurpitsa (noin kilo, minun painoi 1,3 kg)

1 punainen chilipaprika

peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

1 reilunkokoinen sipuli

6 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

2 dl kermaa

ripaus muskottipähkinää

suolaa maun mukaan



Kuvasta puuttuu sipuli ja tuo kurpitsa näyttää ihan takapuolelle!



Aluksi halkaisin kurpitsan ja poistin siemenet. En leikkinyt tällä kertaa marttaa ja puhdistanut&paahtanut siemeniä myöhempiä tarpeita varten, vaan heitin ne roskiin.
Lohkoin kurpitsapuolikkaat ja silppusin sekä inkiväärin että chilin ja pyörittelin aineksia oliiviöljyssä.

Paahtamista vaille

Sekoitus sai paahtua uunissa reilun tunnin, jonka jälkeen irrotin (lusikoin) kurpitsalihan kuorista. Kuullotin kattilassa hienonnettua valkosipulia ja tavallista sipulia, joiden joukkoon lisäsin kurpitsamassan, veden ja kasvisliemikuution. Keitos sai hautua miedolla lämmöllä puolisen tuntia, jonka jälkeen surautin massan tasaiseksi sauvasekoittimella.
Lopuksi kaadoin sekaan purkillisen kuohukermaa ja maustoin keiton muskottipähkinällä sekä suolalla.

Keitosta tuli samettisen pehmeää ja täyteläistä. Ehkä paahdettu pekonisilppu antaisi annokselle viimeisen silauksen, mutta menee se ilmankin.