Balkanin makuja

Jo liki perinteeksi muodostunut myöhäissyksyn lomaseni suuntautui tällä kertaa Balkanille. Matkaseurana minulla oli entinen työkaveri ja hyvä ystäväni Riitta.

Osallistuimme TEMA-matkojen järjestämälle Balkanin parhaat -kiertomatkalle, jonka aikana tutustuimme kolmeen Balkanin niemimaan maahan: Kroatiaan, Montenegroon sekä Bosnia ja Hertsegovinaan. Matkasta itsestään on kerrottu www.menomonot.blogspot.com -blogissa.

Periaatteeni matkaillessa on se, että paikallisiin herkkuihin on tutustuttava eikä elettävä vain hampurilaisilla tai pizzoilla. Toki tälläkin matkalla yhden pizzan söimme eikä omatunto silti vaivaa.

Minulla ei ollut oikein minkäänlaista käsitystä Balkanin ruokakulttuurista. Ehkä mielikuvissa saattoi olla häivähdys itämaisuutta, ehkä jonkinasteista rasvaisuuttakin, mutta oikeasti en tiennyt kyseisestä ruokakulttuurista mitään. 

Olin toki sivistänyt itseäni lukemalla, että varsinkin Kroatiassa tuotetaan hyviä, tuhteja punaviinejä. En muista kyllä koskaan niitä maistaneeni eikä niitä taida olla Alkon valikoimassakaan (jos on, lukijat korjatkoon tietämättömyyteni). Nyt siihen oli oiva tilaisuus.

Makumatkan alkuun ensin pari pullollista olutta! Tarjolla on tottakai maailman olutjättien merkkejä (Budweiseria, Heinekenia, Amstelia ja ties mitä), mutta minä päädyin paikallisiin lagereihin, jotka on pullotettu somiin pikkupulloihin. Nauroimme kerran, että Riitta sai enemmän punaviiniä kuin minä olutta, ja Riitta tilasi lasillisen punkkua.

Sarajevossa lager oli osuvasti Sarajevsko-nimistä!

Kuten aluksi mainitsin Balkanilla, etenkin ymmärtääkseni Kroatiassa, tuotetaan viiniä ja ennen kaikkea punaviiniä. Niemimaalla kasvatettavat rypäleet eivät ole yleisesti tuntemiamme rypäleitä, vaan esimerkiksi Plavac Mali on hyvin tyypillinen lajike. Yllättävää kyllä, myös amerikkalaisen Zinfandelin juurten sanotaan löytyvän juuri Balkanilta! Ja mikä parasta mainosta Kroatian punkuille onkaan, niiden on tutkittu sisältävän normaalia enemmän antioksidantteja ja olevan sen takia ERITTÄIN terveellisiä. Živili!

Nämä rypäleet on kuvattu Androvicin perheen viinitilan pihapiirissä. On sadonkorjuun aika!

Vranac on toinen hyvin tyypillinen rypälelajike Balkanilla. Tätä mielestäni Cabernet Sauvignon -tyyppistä punaviiniä nautimme Sarajevossa illallisella.

Pysyn edelleen pullolinjalla, mutta siirryn kuitenkin oliiviöljyihin. Balkan on hyvin vuoristoinen niemimaa ja niissä laaksoissa tai niemimailla, joissa maan- tai viininviljelys on mahdollista, kasvatetaan myös oliiveja, taateleita, manteleita, viikunoita, sitrushedelmiä ... ja tupakkaa, josta en kerro enempää.

Pelješacin niemimaan edustalla sijaitsevalla Korculan saarella illastimme matkan fiineimmässä ravintolassa. En itse asiassa saanut paikan nimeä selville, vaikka kävimme sitä seuraavana päivänä päivänvalossa tutkimassa. Ei ollut näkyvää kylttiä, mutta ruoka oli ensiluokkaista.

Aluksi saimme maisteltavaksi kolme oliiviöljyä tuoreen, omatekoisen leivän kanssa. Jokainen öljy oli erilainen, Riitan suosikki taisi olla tuo oikealla oleva ja minä pidin vasemmanpuoleisesta eikä tähän liity mitään kotiinpäinvetoa! Oppamme Juulia nimittäin kertoi maistelun jälkeen, että vasemmanpuoleinen oliiviöljy on rankattu Jenkeissä maailman parhaaksi oliiviöljyksi!!!!

Jana-vesipulloissa oli kivoja Paulo Coelhon aforismejä. Harmi, ettei tullut kirjoitettua niitä ylös.

Burek on turkkilaisvaikutteinen lihapiirakka. Näissä kolmessa pötkylässä oli jokaisessa erilainen täyte: tuorejuustoa, jauhelihaa ja pinaattia. Rasvaista, mutta hyvää.

Tämä ei ole spagettia, vaan sarajevolainen jälkiruoka. Tämän lisäksi jälkiruokavadilla oli tarjolla baklavaa, jotakin biskettejä yms. Makeaa mahan täydeltä, huh huh.

Korculan saaren nimettömäksi jääneen ravintolan illallinen oli huikea. Olen ehkä jonkinasteinen hedonisti ruuan suhteen ja tämä täytti sen mielihyvän tunteen täydellisesti. 

Yritän olla muistelematta ruokailun järjestelyihin liittynyttä pientä episodia, jonka johdosta me Riitan kanssa nökötimme kahdestaan sivupöydässä. Se ei meidän tunnelmaamme pilannut, mutta toki suhtautuminen osaan matkaseuruettamme muuttui. No, me olimmekin matkalla KAHDESTAAN.

Alkuruuaksi saimme kampasimpukkaa ja kukkakaalipyreetä, joka oli värjätty sahramilla. Slurps!

Pääruokana puna-ahventa ja risottoa. Nam sekin.

Jälkiruokana tennispallon kokoinen suklaakakku, joka oli täyttä törinää. Niin total balalaikka show, että hohhoijaa. Onneksi tuo etualan kolmiloikka eli hyytelö vähän "vaimensi" tömäkkää suklaapamausta.

Kroatiassa syödään paljon mereneläviä kuten kalaa ja äyriäisiä. Korculan saarelta takaisin Pelješacin niemimaalle palattuamme lounastimme Malistonin pikkukylässä ja saimme alkuruokana tuoreita ostereita. Minä olen tutustunut moisiin nilviäisiin Australiassa sekä näin tuoreena että esismerkiksi Oysters Kilpatrick -tyyliin (gratinoituna).

Kuten sanottua, kaikkea on kokeiltava ja vaikka uudelleen, joten ei muuta kuin tippa sitruunaa päälle ja ääntä kohti. Pureskellakin pitää eikä suinkaan nielaista sellaisenaan.

Minusta nämä olivat hyviä. Melkeinpä paras lounasruoka koko matkalla! Vaikkapa verrattuna seuraavan kuvan friteerattuihin mustekalarenkaisiin Dubrovnikissa.

Makumatka Balkanille oli antoisa, mutta ei rehevöittävä eli kurvit pysyivät kunnossa. 

Tuliaisina ostin lentokentältä muutaman viinipullon siksi, että mieskin pääsee makuun mukaan.