Ravintola Passio

Taannoin lauantai-Hesarissa oli juttu siitä, että esimerkiksi Helsingissä on aika vaikea löytää sunnuntaisin lounas- tai päivällispaikaksi muuta kuin etnisiä ravintoloita. Ei niissäkään mitään vikaa ole, mutta jos mieli tekee muuta kuin nuudeleita tai kuuminta hottia, sunnuntaisin auki olevat ruokaravintolat ovat harvinaisuuksia.
Jutun kuvituksena oli käytetty Kalevankadulla sijaitsevaa Passiota, josta en ollut koskaan kuullutkaan.

Mies oli kisamatkalla, jolta hän palaisi sunnuntaina. Varmistin tekstarilla, että sopiihan hänelle myöhäinen sunnuntailounas Passiossa. Kuulemma sopi, joten lähetin samalta istumalta aamiaispöydästä pöytävarauksen. Varausvahvistus taisi tulla muutaman tunnin kuluttua sähköpostiin. Tähän saakka kaikki OK.

Ravintola Passion osoite on Kalevankatu 13 ja lähdimme tottakai etsimään sitä Mannerheimintien päästä. Paikka on melkein Annankadun kulmassa, joten sinne on lyhyempi matka Kampista kuin Manskulta. Mennessämme ravintolassa oli vain kolme (3) asiakasta. Ihmettelinkin tarjoilijalle, että eikös edellispäivän uutinen ole täyttänytkään pöytiä. Ei ollut.

Passion ruokalista on lyhyt ja ytimekäs.

Mies valitsi alkuun bouillabaissen, joka tarjoiltiin niin, että lautasella oli vain merenelävät sekä vihanneksia ja bouillabaissen tomaattipohjainen liemi tuotiin kannussa.
Minun valintani osui loheen, joka olikin kaunis asetelma kalaa ja muita tykötarpeita.

Pääruokana söimme ankkaa (mies) ja possua (minä). Mies yritti vitsailla tarjoilijalle, että hän ottaa Aku Ankkaa, mutta ei osunut eikä uponnut.
Molemmat annokset olivat runsaita ja liha suussa sulavaa. Minun annoksessa oli tuollaisia pyrekekoja, mutta en enää tätä kirjoitettaessa muista oliko toinen perunaa ja toinen bataattia. Väristä voisi niin päätellä.

Punaviinipullossa oli vielä helmi orvokki pohjalla, joten päädyimme normaalien kahvien sijaan juustolautaseen. Se oli aika normaali: sini- ja valkohomejuustoa sekä viinitarhurin juustoa joltakin kotimaiselta tuottajalta.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ravintolatila oli mielestäni vähän ankea. Tarjoilija oli reipas nainen, ei mikään tyttönen. Hänellä on hieman kiusallinen tapa "hörähdellä", jota voi tietenkin nauruksikin kutsua.
Ravintola Passio sai meiltä ysin ja toivottavasti sunnuntaisyöjät löytävät sinne tiensä. Meidän jälkeen sinne tuli 2-3 muuta seuruetta, yksi isompikin, mutta täyttä siellä ei ollut.